Tää ei oo hyvä päivä. Tää on vitutuspäivä. Kaikki alkoi jo työmatkasta, kun eteen sattui miniminopeudella matelevia kuskeja. Yhdestä kun pääsi, niin eikös toinen koukannut heti eteen. Kun pääsin työpaikan parkkitalolle, niin puomin edessä seisoi auto ja auton sisällä istui nainen. Istui eikä tehnyt mitään, esim. ottanut pysäköintilippua, että puomi aukee. Aikani odotettuani soitin torvea ja naisen pää alkoi pyöriä vimmatusti. Sitten se huomasi masiinan josta pitää painaa nappia ja saa lipun. No, alkoi kuumeinen etsintä miten nainen saa ikkunan auki. Vipu ei meinannut löytyä millään. Kun ikkuna viimein oli auki, nainen ei sitten ylettänyt siihen saakelin koneen nappiin. Sitten se yritti avata auton oven, niin sepä ei mahtunutkaan aukeamaan tarpeeksi, että nainen olisi päässyt välistä käsiksi masiinaan. Ovi kiinni, ja käsi vapisten kurkottelemaan (nainen oli öpaut 50 vee) ikkunan kautta nappia. Vihdoin se sitten yletti siihen nappiin ja jäi kädet ratissa tuijottamaan puomia. Eihän se perkeleen puomi aukea, jollei ota koneesta lippua, joka tulee kun on painanut nappia!! Onhan siinä kyllä ohjeet kissan kokoisin kirjaimin, mutta niitähän nyt ei kannata lukea. Painoin taas torvea, kuten myös siinä mun takana seisova autojonollinen muita kuskeja. Taas alkoi jumalaton pään pyörittäminen (olikohan se joku robotti, joka ennen jokaista toimintoa pyörittää päätä käynnistyäkseen?) ja masiinan tuijottaminen. Vihdoin se äkkäsi että katos perkele, siinähän on joku lippu, pitäisköhän se ottaa tuosta koneesta itselle. No sama vatulointi ikkunan ja oven avaamisen kanssa, eihän se edelleenkään ylettänyt siihen koneeseen, ja hirveä urkittaminen lipuketta kohti. Viimein puomi aukesi ja mitä teki tämä nainen: ajoi parkkitalon sisään ja pysäytti auton siihen heti puomin jälkeen!!! Edelleenkään meistä ei kukaan päässyt sisään ja taas alkoi torvien huudattaminen. Minä oli jo ponkaisemassa autosta ulos ja valmis tarttumaan naista kurkusta, kun se tajusi hitaasti valuttamalla ajella eteenpäin parkkitalon käytävää. Kyllähän niitä täysiä parkkiruutujua pitää jokaista tarkastella ainakin 25 sekunttia per ruutu. Voi jumalauta mulla kiehui jo aivot! Selvisin sitten työpaikalle ja kipaisin suoraan keskusvarastoon hakemaan jo kauan sitten tilatut työpaidat. Paidat tai ainakin osa niistä, oli toimitettu. Mitä nyt kolme oli jäänyt tilauksesta pois ja kaksi valkoista pikeepaitaa oli vanhaa mallistoa ja yltä päältä paskaisia, sellaisia käytetyn oloisia. Sillon mulla naksahti päässä, soitin firmaan joka niitä vaatteita välittää ja avasin sanaisen arkkuni apposen auki. En kuitenkaan vittuillut ko. henkilölle, koska hän oli syytön tämän toimituksen laatuun, he vain välittävät työvaatefirman tilaukset eteenpäin. Mutta kyllä sekin hemmo oli nöyrää poikaa. Tuli kiltisti hakemaan paskaiset paidat ja mun kirjallisen reklamaation. Sanoipa jopa itsekin tekevänsä oman firmansa puolesta reklamaation ja pahoitteli kovasti. Noo, sitten menin opettelemaan uutta, mulle siirtyvää hommaa. Aikamme pakerrettiin siinä, kunne mun työkaveri sanookin että sori, ei nää tulekaan näin. Meidän pitää muuttaa kaikki niin kuin ne oli alunperin. Eipä siinä sitten tullutkaan kuin tehtyä tyhjää työtä 2,5 h!!! Hirvittää mennä kampaajalle tänään, mikähän siinäkin menee pilalle, kun koko päivä on ollut vitutuksen täyteinen eikä mikään asia ole mennyt kohdalleen. Nälkäkin ois. Perkele.

Onneks sentään paistaa aurinko.